Taidemaalauksen materiaalit

Taidemaalaus ja piirustus

Leningrad,-jorge-piirtää

Lontoo,-piitäjä

 

Taiteilijat ovat aina käyttäneet laajaa valikoimaa erilaisia maaleja. Näillä tuotteilla on paljon samoja ominaisuuksia. Tänä päivänä ne voivat olla myös vesiliukoisia.
Maalit sisältävät pigmenttejä, sideaineita (kuivuva öljy, akrylaatti), liuottimia (tärpätti ym. tai pelkkä vesi) ja erilaisia apuaineita (säilöntäaineita ja täyteaineita). Liuottimia tai öljyjä käytetään myös maalien puhdistusaineena. Katso: Säilöntäaineet katso: Pigmentit

  • Värikynissä on pigmenttien, liimojen (kasvikumi, selluloosa) ja vahojen sekä täyteaineiden esim. savi sekoitteita.
  • Öljypastellit ja rasvaliidut koostuvat pigmenteistä , mineraaliöljyistä, erilaisista vahoista ja täyteaineista.
  • Conteliidut ovat puristettua pigmenttiä.
  • Lyijykynät sisältävät grafiitista ja savesta tehtyä ”lyijyä” (ei ole sama kuin myrkyllinen metalli: lyijy).

Maalaus- ja piirustusmateriaalien haitat johtuvat altistumisesta liuottimille, pigmenteille, apuaineille ja sideaineille.

Pigmenttien valitseminen

  • Taidekäyttöön soveltuvia tarpeeksi valonkestäviä pigmenttejä on vähän. Tuotteessa olevan väriaineen tunnistaminen voi olla hankalaa, koska sama pigmentti voi esiintyä eri nimillä riippuen valmistajasta.
  •   Colour index (C.I.) merkinnän avulla voit tunnistaa, mistä pigmentistä kysymys. Merkintä on yleistynyt EU:n alueella valmistetuissa taidemateriaaleissa. U.S.A:ssa valmistetuissa väreissä on oma merkintä järjestelmä.
  •  "Non-toxic" merkintä väripurkin kyljessä ei aina merkitse täysin turvallista vaihtoehtoa.
    Useimmat amerikkalaiset värit on merkitty sikäläisillä ACMI merkinnöillä. ACMI ( The art&Creative Materials Institute,Inc.) sivuilla kerrotaan, että sertifikaatin saavat vain materiaalit, joita on tutkittu koskien sekä akuuttia että kroonista myrkyllisyyttä. ACMI – sertifikaatti sisältää: AP (Non Toxic) ja CL (Cautionary Labeling) merkinnät. Väripurkkien tai tuubien etiketissä ei kuitenkaan mainita Colour Index C. I merkintää, jonka avulla voisi helpoiten selvittää mitä vaaroja väriin liittyy. Esim. nimi Dark Brown ei kerro sinulle mitä pigmenttejä väri sisältää toisin kuin esim. Burnt Umber.
    Katso: Pigmentit
  • Lisää tietoa merkinnöistä saat www.acminet.org. Voit syöttää näillä sivuilla käyttämäsi tuotteiden nimet ja valmistajan ja tuloksena saat miten materiaalit on merkitty.

Pigmenttien haitat

Pigmentit valmistetaan pääasiassa synteettisesti. Pigmentit voidaan jakaa orgaanisiin ja epäorgaanisiin. Epäorgaaniset ovat  usein vaarallisempia kuin orgaaniset pigmentit. Epäorgaanisia pigmenttejä ovat esim.: sinkkikromaatti P.Y.36, kadmium sulfidi eli kadmiumkeltainen P.Y.35, ja lyijyoksidi eli lyijymönjä P.R.105. Katso: Pigmentit
Pigmentit ovat vaarallisimmillaan jauheen muodossa. Jauheiden käsittely vaatii suurta huolellisuutta.

Katso: Jauheen muodossa olevien aineiden käsittely

Hienojakoiset pigmentit imeytyvät elimistöön tehokkaimmin keuhkojen kautta. Altistuminen tapahtuu yleensä:

  • kun työskennellään pigmenttijauheiden kanssa
  • käytettäessä pölyäviä liituja tai pastelleja
  • hiottaessa maalipintaa
  • pigmenttiä murskatessa
  • maalia ruiskutettaessa tai sumutettaessa
  • Maalia tai pigmenttiä kuumennettaessa tai poltettaessa niin että syntyy myrkyllisiä kaasuja.
  • Ruiskutettu maali synnyttää hienoa liuotin ja maalisumua, joka on vaarallista hengitettynä. Maalisumu voi jäädä ilmaan työskentelyn jälkeen ja levitä työskentelypinnoille. Rajaa verhoilla työskentelyalue ja käytä hengityksensuojainta. Katso Ruiskutettavat materiaalit

Valmiit maalit ovat turvallisempi kuin pigmenttien käyttö, mutta suojakäsineiden käyttö on aina tarpeen kaikkien materiaalien kanssa. Pigmentit eivät tavallisesti imeydy ihon läpi, vaan imeytyminen tapahtuu haavojen hiertymien kautta. Myös erittäin kuiva ärtynyt iho täytyy suojata. Pigmentit voivat aiheuttaa myös ihon ärsytystä, tulehtumista ja kosketusallergiaa.
Maalien liuottimet, voivat imeytyä ihon läpi. Esim. vesiliukoisissa maaleissa käytetään usein pieniä määriä glykolieettereitä, jotka imeytyvät herkästi ihon läpi.

Käytä aina kun mahdollista esim. nitriili- tai neopreenisuojakäsineitä ja pese kädet huolellisesti työskentelyn jälkeen. Älä käytä suojakäsineitä pitkiä aikoja kerrallaan. Suojakäsineen alle voi laittaa puuvilla käsineen, joka vähentää käsien hikoilua.

  • Orgaanisten pigmenttien akuutti myrkyllisyys on yleensä pieni. Niiden pitkäaikaisvaikutuksia on tutkittu jonkin verran ja esim. bensidiinipohjaisten väriaineiden pitkäaikaisen käytön on todettu lisäävän virtsarakon syövän riskiä.
  • Rakennusmaaleissa ei ole enää myrkyllistä lyijyä vaan niitä on kaikin tavoin yritetty muuttaa turvallisemmiksi ja suurin osa maaleista on nykyään vesiliukoisia. Uutena on tullut kotimaisiin rakennusmaaleihin M1- luokitus eli rakennusmaalien päästöluokitus.
  • M1- luokiteltujen rakennusmateriaalien käytöllä edistetään hyvää sisäilman laatua. Luokitelluista tuotteista on mitattu hyväksytyssä testilaboratoriossa kaikki haihtuvat orgaaniset yhdisteet, formaldehydi, ammoniakki ja karsinogeeniset aineet (syöpää aiheuttavat aineet). M1-tunnuksen myöntää Rakennustietosäätiö RTS. Siirrä myös rakennusmaali sivulle
    Lisää tietoa rakennusmaaleista saat: Liuottimia sisältävät rakennusmaalit

Side- ja lisäaineiden vaarat

Yleisimpinä sideaineita ovat:

  • kuivuvat öljyt (öljymaalit),
  • hartsit (lakoissa, maalausnesteissä, maaleissa),
  • vahat (vahamaali ja öljymaali),
  • arabikumi (vesiväri),
  • tragantti (pastelliliidut),
  • kananmuna (temperamaalit),
  • kaseiini (kaseiinitemperamaali),
  • akryyliemulsio (akryylimaali).

Sideaineiden vaarallisuus on vähäinen, mutta ne voivat sisältää erilaisia säilöntäaineita. Eräät hartsit ja vahat saattavat aiheuttaa ihon herkistymistä tai jopa allergista ihottumaa.

Eräänlaisina sideaineina voidaan pitää myös kiinniteaineiden (fiksatiivien) sisältämiä haihtumattomia aineita, joita ovat mm. nitroselluloosa, akryyli ja sellakka.  Ne ovat hyvin tulenarkoja yhdessä liuottimien kanssa. Katso: ruiskutettavat materiaalit

Yleensä maalien sideaineet sisältävät tai niihin lisätään käytön yhteydessä erilaisia lisäaineita:

  • säilöntäaineita esim. formaldehydi ja Kathon akryylimaaleissa
  • kuivumisen hidasteita (esim. akryylimaaleissa),
  • kuivumista nopeuttavia aineita esim. lyijy- ja kobolttisikkatiivit
  • pH:n säätöaineet esim. ammoniakki
  • jatko- ja massoitusaineita esim. pasta-aineet, mikropallot, hiekat jne.

Säilöntäaineet voivat olla jossain määrin vaarallisia, koska niiden on määrä tappaa mikro-organismeja. Aikaisemmin käytettiin säilöntäaineina esim. myrkyllisiä fenoleja ja elohopeayhdisteitä.
Formaldehydin määrä tuotteissa tulisi ilmoittaa, jos se ylittää 0,05% määrän. Katso: Säilöntäaineet

Liuottimien vaarat

  • Taiteilijamaalien ohentamiseen käytetään erilaisia liuottimia, samoin kuin siveltimien pesemiseen ja maalin poistamiseen. Liuottimia sisältyy myös muihin materiaaleihin kuten erilaisiin maalausnesteisiin, vernissoihin, sellakoihin, lakkoihin ja fiksatiiveihin. Katso: liuottimet
  • Ruiskutettavat tauluvernissat sisältävät sykloheksanonia C, Xn
  • Maalinpoistoaineita on aikaisemmin käytetty poistamaan kuivunutta maalia tai painoväriä esim. työvälineistä ja työpöydältä ym. Nämä aineet ovat vaarallisia sekä osa niistä vahvasti emäksisiä. Ne saattavat sisältää mm. kloorattuja liuottimia ( metyleenikloridia) ja orgaanisia happoja. katso: liuottimet
  • Jos työtila ja välineet siivottaisiin heti töiden päätyttyä tai heti esim. maaliastian kaatumisen jälkeen, mitään voimakkaita maalinpoistoaineita ei tarvittaisi. Tavallinen ruokaöljy esim. poistaa tuoretta maalia ilman liuottimia helposti. Jos maalia on roiskunut esim. seinään, aivan pienen määrän liuotinta sisältävä rätti tai pelkkä mikrokuituliina, auttaa tekemään puhdasta jälkeä. Mikrokuituliina, kostutettu sokeripala, "ihmesieni", (valkoinen tahna?) poistaa kuivunuttakin maalia.

 

Öljymaalauksessa käytettäviä liuottimia ovat :

  • Liuotinbensiini, mineraalitärpätti, White spirit Xn, liuotinbensiinit ovat limakalvoja hengityselimiä ja ihoa ärsyttäviä (voivat imeytyä ihon läpi) sekä niiden höyryjen hengittäminen voi aiheuttaa päänsärkyä ja huonovointisuutta. Pitkäaikainen suurten pitoisuuksien hengittäminen vaikuttaa huumaavasti ja voi aiheuttaa hermostollisia oireita.
  •  Hajuton tärpätti (aromaattivapaa liuotinbensiini) Xn (aromaattipitoisuus <1 %) Hajuton tärpätti on melko vaaraton liuotinaine. Se on hyvä puhdistusaine, mutta käytä sitäkin vain pieniä määriä kerrallaan. Suurina pitoisuuksina se on haitallista hengitettynä, joten sama kaikkia liuottimia koskeva ohje pätee myös hajuttoman tärpätin kohdalla: Käytä hajutonta tärpättiä vain pieniä määriä kerrallaan, hyvin tuuletetussa tilassa. Hajuton tärpätti vaatii myös suojakäsineiden käyttöä. Koska hajuttoman tärpätin tuoksu ei varoita, säilytä hajutonta tärpättiä mieluiten alkuperäisessä pakkauksessa tai merkitse säilytysastia aina selvästi. Muista, että hajuton tärpättikin on palovaarallinen aine.
  • Niin kutsuttuja "aromaattivapaita" liuotinbensiinejä myydään eri maissa useilla eri nimillä, nämä liuotinseokset saattavat kuitenkin sisältää haitallisia aromaatteja enemmän kuin 1%.
  •  Sitrusohenne, D-limoneeni Xi, N (Ecowash, Ecol-Oj wash)
    Sitrusohenteet voivat sisältää myös jonkin verran liuottimia. Sitrusohenteet ärsyttävät ihoa ja silmiä. Pitkään säilytetty hapettunut sitrusohenne voi herkistää eli aiheuttaa ihoallergiaa. Myös aineen joskus voimakas tuoksu saattaa aiheuttaa päänsärkyä ja pahoinvointia. Sitrusohenne voi imeytyä ihon läpi. Kun sitrusohenne vanhenee, sen herkistävä vaikutus lisääntyy. Huom. Epävarmuutta sitrusohenteiden haitallisuudesta on korostettu useissa ulkomaisissa työsuojelu-oppaissa, koska käyttöturvallisuustiedotteissa on huomattu suuria puutteellisuuksia. Oppaissa kehotetaan jopa välttämään niiden käyttöä kokonaan. Huom. nämä tuotteet eivät ole luontoystävällisiä, vaikka niin usein mainostetaan.
  • Tärpätti, pineenitärpätti, ranskalainen tärpätti Xn, N (voi imeytyä ihon läpi)
    Tärpätti ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Pitkäaikaisesta tai toistuvasta aineelle altistumisesta voi seurata vaikutuksia keskushermostossa, virtsarakossa ja munuaisissa. Toistuva pitkäaikainen ihokosketus voi aiheuttaa ihon herkistymisen ja allergian. Vanhetessaan hapen vaikutuksesta terpeenihiilivedyt muodostavat herkistäviä hydroperokseja.
  • katso: liuottimet

Markkinoille on tullut myös vesiohenteisia öljymaaleja. Nämä värit ovat tervetulleita tärpättiallergiasta kärsiville. Mutta koska öljyvärejäkin voi käyttää ilman liuottimia, on makukysymys kumman tekniikan valitset.

Öljymaalausta voi tehdä sekä käyttämällä liuottimia esim. ohenteena että puhdistustöissä, mutta ilman liuottimiakin selviää, jolloin puhdistusaineena käytetään esim. saippuaa.

Temperamaalaus

Temperamaalit sisältävät pigmenttejä, jotka on sekoitettu öljyjen, hartsien, erilaisina emulgaattoreina toimivien liimojen emulsioihin. Tavallisia emulgaattoreita ovat kananmuna, kaseiini, arabikumi ja eläinliima. Myös vahasta voidaan tehdä temperaemulsioita mm. valmistamalla ensin vahasaippua ammoniakin tai ammoniumkarbonaatin (hirvensarvisuola) avulla. Ammoniumkarbonaatistakin hajoaa prosessissa ammoniakkia, joka ärsyttää silmiä, hengitysteitä ja ihoa. Katso: Emäkset eli alkalit

Suurimmat vaarat temperamaalauksessa liittyvät pigmenttien käyttöön. Katso: Pigmentit
(Parhaiten pigmenttien koostumuksen voi selvittää Colour Index-numerosta (C.I.), vaikka värit esiintyisivätkin eri nimillä eri valmistajilla. Eurooppalaisissa taiteilijaväreissä värien numerointi alkaa olla yleistä.)

Emulgaattoriliimojen säilyminen edellyttää säilöntäaineiden käyttöä. Perinteinen tapa on lisätä temperaemulsioon pari tippaa neilikkaöljyä, jonka käyttöön liittyy vähän vaaroja, mutta nieltynä se on vaarallista. Kaupalliset temperamaalit sisältävät hieman säilöntäaineita. Kaseiinissa on tavallisesti paljon säilöntäaineita. Ne voivat sisältää esim. formaldehydin vapauttajia. Katso: Säilöntäaineet

Akryylimaalit

Taiteilijamaalien ja – pohjustusaineiden sideaine on yleensä akrylaatti. Akryylimaalit koostuvat pigmenteistä, synteettisistä akryylihartseista, vedestä ja pienestä määrästä lisäaineita, kuten ammoniakki ja formaldehydi. Kuivumisen aikana haihtuu veden ohella pieniä määriä näitä lisäaineita. Jos maalauspinta-ala on suuri, voivat nämä aineet aiheuttaa oireita kuten ärsytysoireita silmissä, nenässä ja hengityselimissä. Jos työtilassa ei ole hyvää kohdepoistoa, on työtilaa tuuletettava säännöllisesti parin tunnin välein ja samalla pitää työskentelyssä taukoja. Älä säilytä juoma-astioita ja muita eväitä työhuoneessasi. Työtilassa pitäisi olla erillinen taukotila.

Pastellimaalaus ja piirustus

  • Pastelliliidut sisältävät pigmenttejä ja täyteaineita esim. kalkkia, talkkia ja raskassälpää.
  • Rasvaliidut ja vahaliidut ovat turvallisempia, sillä ne sisältävät mineraaliöljyjä ja vahoja, jotka sitovat pigmenttipölyn.
  • Conteliidut ovat puristettuja pigmenttejä. Kuivapastellit  ovat pölyäviä ja niitä käytettäessä voi altistua pigmentti- ja sideainepölylle.

Älä valmista itse pastelliliituja. Hyödyt tästä työstä ovat pienemmät kuin haitat. Pigmenttien käsittely vaatii erityistä huolellisuutta. Tarvitset tähän työskentelyyn jauheiden käsittelylaatikkoa, joka estää vaarallisen pölyn leviämisen kaikkialle työtilaan. Katso Pölyävät materiaalit

Sinun on käytettävä myös suoja-asua, päähinettä, suojakäsineitä sekä hiukkassuojainta P2 tai P3, kun käsittelet pigmenttejä.

Sivun tekstin pohjana on käytetty Kuvatailijan työsuojeluopasta (1994) Taidemaalausosiota, jonka on tehnyt Jukka Pohjola Taidemaalariliitosta. Tekstin on päivittänyt Heli Salonen.

Sivun alkuun