Altistuminen

Opetus,Kuva 6, luonnonvalo uusi2

Altistumisella tarkoitetaan sitä, että työntekijä on alttiina jonkin työssä esiintyvän fysikaalisen, kemiallisen tai biologisen tekijän vaikutuksille. Altistuminen sinänsä ei merkitse sairastumista. Sairastumisvaara riippuu mm. altisteen elimistöön imeytymistavasta, myrkyllisyydestä, altistumisajasta ja -tasosta sekä työntekijän yksilöllisistä ominaisuuksista.(Työperäiset sairaudet, Käsitteitä, Mari Antti-Poika, 1993)

Altistumiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi taiteilijan terveydellinen tila, eräät lääkkeet, alkoholin käyttö, tupakointi sekä perinnölliset tekijät esim. atopia. Joku voi saada hyvin herkästi oireita (mikä yleensä johtaa esim. suojautumiseen), kun taas toinen voi sairastua (ilman "varoittavia" ärsytysoireita) vasta usean vuoden altistumisen jälkeen.

Altistuminen tapahtuu hengityksen, nielemisen (ruuansulatus-kanavan) ja ihokontaktin välityksellä.

  • Hengitys on tärkein altistumistie haihtuville kemikaaleille, kuten liuotinaineilla. Kemikaaleilla voi olla suora vaikutus keskushermostoon, nenään, ylempiin hengitysteihin ja keuhkoihin. Ne saattavat myös päästä verenkiertoon ja täten vaikuttaa vereen, luustoon sydämeen, keskushermostoon, maksaan, munuaisiin ja virtsarakkoon.
  • Nieleminen ei normaalisti ole suora kehoon pääsytie, paitsi tahallisessa tai tapaturmaisessa nielemisessä. Aineet voivat joutua vatsaan epäsuoralla tavalla hengitysteiden. Esimerkiksi keuhkoilla on puhdistusmekanismi, joka poistaa sinne kuulumattomat aineet, jolloin ne tulevat niellyksi. Kuitenkin tavallisin tapa saada vieraita aineita elimistöön on likaiset kädet (ruokailu ja tupakointi työtilassa) sekä kemikaalipölyn joutuminen esim. juomaveteen tai ruokaan.
  • Ihokontakti voi johtaa allergiseen reaktioon, suojaavien ihorasvojen häviämiseen tai ihotulehdukseen. Muutamissa tapauksissa toistuva pitkäaikainen kemiallinen kontakti voi johtaa ihosyöpään.
  • Muutamat aineet imeytyvät ihon läpi, ja kun ne pääsevät verenkiertoon, ne voivat kulkeutua kaikkialle elimistöön ja kasaantua tai vahingoittaa kehon arimpia alueita. Tällaisia aineita ovat esim.. fenoli, metanoli ja glykolieetterit.

 

Tämän osion pohjana on käytetty Taidegraafikkojen Työsuojeluopasta sekä Työperäiset sairaudet, toimittanut Mari Antti-Poika, Työterveyslaitos 1993, kirjan artikkeleita.

Sivun alkuun