Kosketusihottuma
Taidemateriaalit saattavat sisältää aineita, joita ei enää käytetä teollisesti valmistetuissa tuotteissa niiden vaarallisuuden vuoksi. Koska näiden aineiden määrä materiaaleissa on yleensä hyvin pieni, ei niistä tarvitse olla mainintaa käyttöturvallisuustiedotteessa. Myös tietoa näiden aineiden haitoista on vaikea löytää. Siksi on hyvä, kaikkia materiaaleja käsiteltäessä, suojautua suojakäsineillä, pitkillä hihoilla ja esim. käyttää kasvovisiiriä, kun ollaan tekemisessä pölyjen kanssa. Katso Suojautuminen
Yleisin ammatti-ihotaudinmuoto on kosketusihottuma (kosketusekseema). Se on elimistön ulkopuolisten, pääasiassa kemiallisten aineiden aiheuttama pinnallinen tulehdus. Syntytavan mukaan kosketusekseemaa nimitetään joko ärsytyskosketusihottumaksi tai allergiseksi kosketusihottumaksi. Valokosketusihottuma syntyy vasta sitten, kun iho on ollut alttiina samanaikaisesti aiheuttaja-aineelle että ultraviolettisäteilylle. Kosketusihottuma voi ilmetä kosketusutrikariana eli kosketusnokkosihottumana.
Työssä käsiteltävät aineet aiheuttavat ihottumaa yleensä käsien selkäpuolelle sekä käsivarsien sisäsivuille. Hoidon aloittaminen ihottuman alkuvaiheessa on tärkeää, sillä pitkään jatkunut, kroonistunut ihottuma paranee huonosti.
Kosketusihottuman (kosketus ekseema) oireet ja vaikeusaste vaihtelevat tapauksittain. Ensimmäiset oireet ovat tavallisesti ihon punoitus ja turvotus. Ihoon voi nousta rakkuloita, se saattaa paksuuntua ja halkeilla. Kutina kuumotus, kirvely ja kipu voivat kuulua taudin kuvaan. Altistumisen loputtua ärsytysihottuma yleensä paranee, mutta vuosien altistuminen saattaa muuttaa ihottuman krooniseksi. Paraneminen tapahtuu sitä nopeammin, mitä aikaisemmin aiheuttaja saadaan selville. Metallien, kumin ja formaldehydin aiheuttama allerginen kosketusekseema kroonistuu helposti. Yleensä kuitenkin vain pieni osa altistuneista saa kosketusallergian.
Kosketusihottuman tai allergian aiheuttajia ovat esim. nikkeli, kromi, kumi, muovit ja liimat, formaldehydi, luonnonhartsit, pineenitärpätti, väriaineet, säilytteet, eräät puulajit, pesu- ja puhdistusaineet jne.
- Ärsytyskosketusihottuma on seurausta orvaskeden vaurioitumisesta. Suurin osa sen aiheuttajista on rasvaliuottimet (esim. pesuaineet ja orgaaniset liuottimet), jotka poistavat ihon normaalia rasvakerrosta ja kuivattavat ihoa. Ärsytyskosketus-ihottuman puhkeamiseen vaikuttavat myös ihon ominaisuudet: esim. liian kuiva iho, liian kostea iho (käsien pitkäaikainen vedessä liottaminen, liikahikoileva tai hautunut iho (tiiviin suojakäsineen käyttö). Syynä voi olla myös usein toistuva pesu, kylmä vuodenaika sekä iän mukana kuivalaatuiseksi muuttunut iho. Kuivaihoinen atoopikko kestää huonosti ihoärsykkeitä. Ärsytyskosketusihottuman aiheuttajat ovat lieviä ärsyttäjiä. Ihottuma syntyy pitkäaikaisen tai toistuvan ihokosketuksen seurauksena.
- Kosketusutrikariassa (kosketusnokkosihottuma) paukamat syntyvät aineen kosketusalueelle muutamassa minuutissa ja häviävät nopeasti kosketuksen päättyessä yleensä 1-4 minuutissa. Joskus paukamia ilmaantuu kosketusalueen ulkopuolelle, ja silmäluomet turpoavat. Altistumisen jatkuminen voi aiheuttaa myös muita silmäoireita.
- Valo(ärsytys)kosketusihottuma (syntyy vasta sitten, kun iho on ollut alttiina samanaikaisesti aiheuttaja-aineelle että ultraviolettisäteilylle) sijaitsee usein kasvoissa, käsissä muistuttaen auringon polttamaa. Se voi ilmetä myös liekinmallisina punoittavina alueina, joissa voi olla rakkuloita. Ihottuman puhkeamisaika vaihtelee muutamasta tunnista pariin vuorokauteen. Ihottuma voi kestää kuukausia ja jäljelle jää usein ruskea pigmentoitunut alue. Ihottumaa aiheuttavat esim.: kivihiiliterva ja useat kasvit. Eräät grafiikan materiaalit sisältävät valokosketusihottumaa aiheuttavia aineita esim. gilsoniittia.
- Allerginen kosketusihottuma, joka seuraa altistumisesta herkistäjiksi kutsutuille kemikaaleille, on paljon pitkäikäisempi kuin kosketusihottuma. Se voi syntyä ensikosketuksesta kemikaalin kanssa, tai voi ilmaantua vuosien altistumisen jälkeen. Allergia muuttuu usein parantumattomaksi ja voi levitä kehon muihin osiin. Kerran herkistyneenä henkilö ei voi työskennellä ihottumaa aiheuttaneen aineen kanssa, koska seuraava kontakti usein uusii ihottuman. Ihotautilääkärin suorittama lapputestaus voi paljastaa herkistäjän.
Tämän osion pohjana on käytetty Taidegraafikkojen Työsuojeluopasta sekä Työperäiset sairaudet, toimittanut Mari Antti-Poika, Työterveyslaitos 1993, kirjan artikkeleita.