Väripigmentit

Käytä valmiita värejä sen sijaan että joutuisit hengittämään myrkyllistä pigmenttipölyä. Kun käsittelet pigmenttejä, käytä hiukkassuojainta P3.

Parhaiten pigmenttien koostumuksen voi selvittää Colour Index-numerosta (C.I.), vaikka värit esiintyisivätkin eri nimillä eri valmistajilla. Eurooppalaisissa taiteilijaväreissä (esim. Charbonell) värien numerointi alkaa olla yleistä.

Jotkin valmistajat nimeävät yhä värinsä, niin että niiden alkuperää on mahdotonta jäljittää, jos pigmentin numero (C.I.) puuttuu. Jos haluat tietää mitä värejä käytät, hanki vain hyvin merkittyjä pakkauksia. Pelkkä "non-toxic" merkintä ei takaa täyttä turvallisuutta.

Pölyn aiheuttamiin terveyshaittoihin vaikuttavat kullekin jauheelle ominaiset terveysvaikutukset, altistumisen määrä ja altistumisaika sekä hiukkaskoko ja muut hiukkasen ominaisuudet. Monet pölyn aiheuttamat sairaudet syntyvät vuosien altistumisen seurauksena.

Pölyävien materiaalien käyttö vaatii huolellisuutta ja hyvää suojautumista hiukkassuojaimella P2 tai P3 riippuen pölyn hienoudesta. Käytä myös tarpeen mukaan silmäsuojaimia sekä nitriili tai neopreeni-suojakäsineitä.

Yleistä väripigmenteistä ja niiden historiaa.

Pigmentit ym. väriaineet

Ensimmäiset pigmenttien tapaiset aineet esiintyivät jo mm. kalliomaalauksissa tai kalliopiirroksissa. On oletettu, että ensimmäiset kalliomaalaukset tehtiin punamullalla (rautapitoisella savella), johon oli sekoitettu ehkä linnun munaa, verta ja rasvaa. Myöhemmin mustat korostukset tehtiin ehkä hiilellä. Muita värejä saatiin esim. marjoista, kasveista, juurista, hyönteisistä ja erivärisistä kivilajeista, mineraaleista jne.. (Wikipedia). Kuvataide yliopiston loppunäyttelyssä oli tänä vuonna (2019) maalaus, jonka värejä oli tehty mm. veriseitikistä, harmaa mustesienestä ja kotkansiipi saniaisesta. HUOM: Seitikkejä käsiteltäessä täytyy olla hyvin varovainen. Tähän ryhmään kuuluu hyvin myrkyllisiä sieniä.

Nykyaikana, kun värjätään esim. villalankoja, värien alkuperä tuntuu olevan rajaton. Nämä värit ovat yleensä kohtalaisen turvallisia luonnonvärejä. Kuitenkin allergiat ovat nykyään yleistyneet, joten ei tietenkään voi olla täysin varma, mikä luonnon aine saattaisi herkistää ihoa. Myrkylliset kasvit ja sienet ym. on syytä tuntea eli ei kannata kokeilla kasveja ja sieniä sattumanvaraisesti.

Kun ensimmäinen synteettinen värjäysväri ” mauve” malva  keksittiin 1856, se aloitti koko orgaanisen kemiallisen teknologian (teollisuuden)  kehittymisen. Sen jälkeen on luotu lukuisia synteettisiä värejä ja pigmenttejä.

Maaleja, musteita, pigmenttejä ja värjäysvärejä on listattu monella tapaa, joskus on annettu kaupallisia fantasianimiä kuten esim. Peacock blue . Nämä erikoiset nimet tuottavat ongelman, koska on mahdotonta tietää mitä kemikaalia nämä ”fantasiavärit” sisältävät. Yhdysvalloissa keksittiin jo 1923 kansainvälisesti hyväksytty C.I. eli Colour Index järjestelmä, jonka tarkoitus on helpottaa värien tunnistamista. Järjestelmässä värit on numeroitu, esim. PY (Pigment Yellow) ja numero on keltaisen värin koodi   Melkein kaikki värit, muutamaa kaupallista pigmenttinimeä lukuun ottamatta, ovat mukana tässä järjestelmässä. Monet vastuuntuntoiset taidemateriaalien valmistajat kokevat tärkeäksi Colour index järjestelmän käyttämisen.  Värejä ostaessasi, katso aina onko pakkauksessa C.I. merkintää, jos sitä ei ole, älä osta väriä.

Pigmentit ja niiden vaarat

Pigmenttien haitat on tunnettu jo vuodesta 1713 lähtien, kun Italialainen lääkäri Ramazzini kuvaili useita sairauksia, jotka liittyivät pigmenttien hiertämiseen, jauhamiseen ja niillä maalaamiseen. Ramazzini oli ensimmäinen lääkäri, joka erikoistui työterveystieteeseen. Erikoista on että hän muiden töiden ohella oli kiinnostunut myös kuvataiteilijoiden työoloista. 1700 luvulla taiteen tekemisessä oli kuitenkin ikävä piirre; useat taiteilijat käyttivät apulaisinaan oppipoikia /tyttöjä. Apulaiset saattoivat olla lapsia, iältään jopa alle kymmenen vuoden, kuten vanhoissa kivipiirroksissa kuvataan.

Monet näistä vaarallisista pigmenteistä ovat ikävä kyllä yhä käytössä taide ja taideteollisessa työskentelyssä satojen muiden uusien pigmenttien joukossa. Vaarallisille pigmenteille on kehitetty korvaavia synteettisiä värejä, joiden peittävyys tai kuultavuus sekä valonkesto ovat hyvin lähellä alkuperäisiä ”vanhoja värejä”. On kuitenkin runsaasti kuvataiteilijoita, jotka yhä vannovat vanhojen värien paremmuuteen ja joille oma terveys ei ole tärkeää. Jos joitakin väriaineita ei myydä Suomessa niiden vaarallisuuden takia, he käyvät ostamassa niitä ulkomailta tai tilaavat niitä netistä.

Epäorgaaniset pigmentit löytyvät maa-aineista (esim. okrat) tai ne valmistettu metalleista ja mineraaleista esim. lyijyvalkoinen (White Lead, White 1) ja Cerulean Blue (Blue 35).   Lyijyä sisältävät värit ovat erityisen myrkyllisiä ja niillä on pitkä historia myrkytysten aiheuttajina. Lyijyä sisältävät värit ovat olleet kiellettyjä Suomessa vuodesta 1993 lähtien.

Orgaaniset pigmentit ovat joko luonnon tuotteita kuten Alizarin crimson (krappilakka), joka on lähtöisin madder juuresta, tai ne ovat synteettisesti valmistettuja orgaanisista kemikaaleista. Esimerkkejä ovat esim. Phtalon sininen ja fluoresoivat värit.

Orgaanisiin pigmentteihin kuuluu satoja värejä, jotka ovat käytössä taidemateriaaleina. Suurin osa luonnollisista orgaanisista pigmenteistä on kohtalaisen turvallisia. Vain pieni prosentti synteettisistä pigmenteistä on luokiteltu myrkyllisiksi tai niillä on pitkäaikaisesta käytöstä syntyviä haittoja. Jotkin synteettiset pigmentit sisältävät PCB:tä, joka on syöpää aiheuttavaa. Esim. Benzidine Yellow (Yellow 12) sisältää PCB:tä.  (PCB eli Polychlorinated bisfenyls ovat syntyneet teollisessa prosessissa vahingossa.)

Synteettinen = keinotekoinen, Orgaaninen = eloperäinen, Epäorgaaninen = ei eloperäinen

Katso myös kohdat:

Myrkyllisiä ja haitallisia metalliyhdisteitä
Myrkyllisiä pigmenttejä
Haitallisia aineita sisältäviä pigmenttejä
Vähemmän haitallisia pigmenttejä