Perinteisen taidegrafiikan vaihtoehdot
Ammattitaito ja käsityötaito ovat näytelleet aina hyvin tärkeää osaa perinteisessä taidegrafiikassa ja katsotaan olevan osa taidegrafiikan viehätystä. Työsuojelun kannalta tähän liittyy myös negatiivisia asioita, esim. vaarallisia työvaiheita ja materiaaleja, joista osa on aivan turhia ja osalle löytyy turvallisempi vaihtoehto. Valmista työtä katsoessaan ehkä suurennuslasia käyttämällä, "asiantuntija" pystyy sanomaan, onko esim. laatta syövytetty typpihapolla tai rautakloridilla, laatan pohjustus savustettu, onko värit hierretty itse pigmenteistä tai käytetty valmiita painovärejä jne. Katson, että jos kaikki työvaiheet tehdään huolella, edellä mainittuja eri työtapoja ei pysty erottamaan töitä katsomalla. Vastaavia esimerkkejä löytyy kaikista taidegrafiikan menetelmistä.
Pienien työtapojen ja materiaalimuutoksin, perinteisiä taidegrafiikan menetelmiä voi tehdä melko turvallisesti. (Poikkeuksena ovat huolimattomasti ja täysin välinpitämättömästi työskentelevät taiteilijat, jotka eivät piittaa omasta ja toisten terveydestä. Voi vain toivoa, että he eivät toimi esim. taideopettajina.) Taiteilijan ammattitaitoon pitäisi kuulua myös taito työskennellä mahdollisimman turvallisesti.
- On ollut jo kauan selvää, että kaikki liuotinpohjaiset materiaalit ovat terveydelle haitallisia, jopa myrkyllisiä ja siksi esim. vesiliukoisia painovärejä on kehitetty korvaamaan liuotinpohjaisia painovärejä.
- Rakennusmaalarien ja painoteollisuustyöntekijöiden joukossa liuottimien aiheuttamat ammattitaudit ovat olleet pitkään tiedossa. Vaarallisimmat taidegrafiikan materiaalit ovat alun perin kehitetty juuri painoteollisuuden menetelmiin kuten esim. serigrafia, lito-offset sekä fotopainomenetelmät.
- Merkkituotteiden työskentelyä nopeuttavat apuaineet ja omat puhdistusaineet, jotka sisältävät runsaasti haitallisia kemikaaleja, ovat usein turhia ja kalliita.
- Materiaalit, jotka sisältävät paljon eri liuottimia, jotka itsessään eivät ole kovin haitallisia, saattavat seoksena muuttuakin paljon haitallisemmiksi jopa syöpää aiheuttaviksi. Esim. uusien materiaalien kohdalla näistä vaaroista ei aina ole tutkittua tietoa.
- Metalligrafiikassa ongelmana ovat olleet liuotinpohjaiset pohjustusaineet ja suojalakat, joihin on lisätty kuivumista nopeuttavia kemikaaleja. Taidemateriaalien valmistajat ovat taiteilijoiden tietämättä lisänneet esim. suojalakkoihin kloroformia, ksyleeniä, metanolia tai jopa bentseeniä, ilman että näistä kemikaaleista olisi mitään mainintaa materiaalin etiketissä. Kaikille näille kemikaaleille tai materiaaleille löytyy turvallisempia vaihtoehtoja.
- Vanhoissa taidegrafiikan oppikirjoissa on runsaasti ohjeita, joihin liittyy hyvin vaarallisia kemikaaleja, kemikaaliseoksia ja työvaiheita. Näitä ohjeita ei kannata noudattaa, sillä korvaavia, vähemmän haitallisia aineita sisältäviä menetelmiä on ollut käytössä jo pitkään.
- Painovärien valmistaminen esim. pigmenttijauheita käyttämällä, altistaa taiteilijat turhaan myrkylliselle pigmenttipölylle, sillä valmiita painovärejä on helposti saatavilla.
- Kuivuneen painovärin ja niin kutsuttujen "haamukuvien" poistoon liittyy useita vaarallisia kemikaaleja. Kun puhdistustyöt tehdään heti, näitä vaarallisia aineita ei tarvita. Litografiassa vanhan kuvan voi poistaa kiveltä hiomalla. Silkkipainossa taas halpojen seulojen käyttäminen säästää näiltä vahvoilta kemikaaleilta eli seulan voi vaihtaa tarvittaessa uuteen.
- Myös liuottimien käyttöä on helppo vähentää minimiin työtapoja muuttamalla. Vaikka muutamalla liuotintipalla voitaisiin helposti selvitä puhdistustöissä, liuottimia kulutetaan usein varmuuden vuoksi moninkertaisia määriä. Myös liuotinvalikoimaa on helppo supistaa. Sinolilla, hajuttomalla tärpätillä tai valopetrolilla selviää melkein kaikissa puhdistustöissä. Kasvisöljyn käyttö painovärin poistossa onnistuu useissa tilanteissa, kun puhdistustyö tehdään heti vedostuksen jälkeen.