Keskushermostovaikutukset
Teollisuudessa ja rakennusalalla työolot ovat parantuneet viimevuosina niin, että työperäiset hermosairaudet ovat vähentyneet ja taudinkuvat lieventyneet. Esim. Maaleja, liimoja ja lakkoja on alettu valmistamaan vesiliukoisina. Myös joidenkin liuottimien koostumusta on muutettu turvallisempaan muotoon. Kuitenkin taidemateriaalien joukossa on vieläkin lukuisia vaarallisia ja myrkyllisiä aineita, joilla on keskushermostovaikutuksia. Näitä materiaaleja saatetaan käyttää puutteellisissa olosuhteissa ilman suojaimia ja työskennellään pitkiä aikoja ilman taukoa.
Keskushermoston huumaustilan (hermoston myrkytys) voivat aiheuttaa useat kemikaalit, jotka tulevat hengityksen, ruuansulatuskanavan tai ihon kautta. Työympäristössä liuottimet imeytyvät elimistöön pääasiassa keuhkojen kautta tai imeytymällä ihon läpi. Liuottimien imeytymisnopeuteen hengitysteitse vaikuttavat mm. työn raskaus, liuottimien liukoisuus kudoksiin ja aineenvaihdunnan nopeus.
- Vakavia hermoston myrkytyksiä aiheuttavat esim.: epäorgaaninen lyijy ja sen yhdisteet sekä elohopea. Älä käytä näitä aineita tai niitä sisältäviä materiaaleja.
- Liuottimista myrkyllisimpiä ovat: n-heksaani (esiintyy joskus liuotinseoksissa), tolueeni, ksyleeni, styreeni, kloroformi, hiilitetrakloridi, trikloorietyleeni, 1,1,1-trikloorietaani, metyleenikloridi eli dikloorimetaani sekäeräät liuotinseokset , kuten tinneri. Myös metanoli on voimakkaasti keskushermostoon vaikuttava liuotin.
- Liuotinseoksissa voi olla jopa kymmeniä aineosia (joita ei aina tiedetä), joiden yhteisvaikutuksia tunnetaan huonosti.
- Myös alkoholi ja eräät lääkkeet yhdessä liuottimille altistumisen kanssa voivat aiheuttaa odottamattomia yhteisvaikutuksia.
- Ihon läpi imeytyviä liuottimia ovat esim.: metanoli, metyleenikloridi ja glykolieetterit. Katso Liuottimet
Liuotinmyrkytykset jaetaan äkillisiin eli akuutteihin ja pitkäaikaisiin eli kroonisiin liuotinmyrkytyksiin.
- Äkillinen (akuutti) liuotinmyrkytys voi syntyä lyhytaikaisen altistumisen seurauksena, kun työhuoneilman liuotinpitoisuudet ovat suuret. Oireita ovat esim.: päänsärky, silmien ärsytys, pahoinvointi, humalantunne, huimaus ja tajuttomuus.
- Huonosti ilmastoiduissa tiloissa työskentelevillä saattaa esiintyä ohimeneviä lieviä oireita kuten esim.: väsymys, heikotus, huimaus, koordinaatio ja tasapainon häiriöt, jotka voivat lisätä mm. tapaturmavaaraa. Oireherkkyydessä on kuitenkin suuria yksilöllisiä eroja.
- Krooninen liuotinmyrkytys syntyy pitkäaikaisen, vuosia kestävän altistumisen seurauksena. Työhuoneilman liuotinpitoisuudet voivat olla matalampia kuin äkillisessä liuotinmyrkytyksessä eli ne eivät välttämättä aiheuta huumausoireita. Oireita ovat esim.: epätavallinen väsymys, muistin ja keskittymiskyvyn häiriöt, päänsärky, psyyken muutokset, ääreishermoston oireet ja huimaus. Oireet ovat osittain pysyviä. Kroonisen liuotinmyrkytyksen osoittaminen vaatii pitkäaikaisia tutkimuksia sekä työhistorian selvityksiä. (Samanlaisia oireita saattaa olla myös terveillä ihmisillä tai oireet liittyvät johonkin toiseen sairauteen.)
- Herkkyyttä liuottimille saattavat lisätä: psyykkiset sairaudet, keskus- ja ääreishermoston sairaus, alkoholin ja muiden päihteiden väärinkäyttö, sokeritauti, maksan ja munuaisten sairaudet, vaikeat ihottumat ja ihosairaudet. Myös päänsärkyyn taipuvaiset esim. migreeniä sairastavat saattavat saada oireita liuottimista, vaikka myrkytysriski ei olekaan lisääntynyt.
Tämän osion pohjana on käytetty Taidegraafikkojen Työsuojeluopasta sekä Työperäiset sairaudet, toimittanut Mari Antti-Poika, Työterveyslaitos 1993, kirjan artikkeleita.