Kilpailu taidealalla stressin lisääjänä
Kuvataidekoulujen lisääntyminen on tuonut alalle uusia ikäviä piirteitä. Ei enää riitä, että taiteilija työskentelee omaan tahtiinsa ja pitää näyttelyjä säännöllisin välein, kilpailu näyttelytiloista ja apurahoista on koventunut. Pienikin työtauko esim. terveydellisistä syistä, joita voi olla fyysiset rasitusvammat, uupumus jne., voi syrjäyttää taiteilijan kokonaan niin kutsutuista "taidekuvioista". Taiteilijalta vaaditaan jatkuvaa töiden tuottamista ja uusiutumista. Ammattitaito, laatu, luovuus ja taiteen tekemisen ilo on katoamassa näiden vaatimusten edessä, jossa taiteilijaa voi enemmänkin verrata koneeseen, joka jatkuvasti syöttää aina uudenlaisia töitä näyttelyihin.
Kuitenkin harva taiteilija elää pelkästään myyntituloilla tai apurahojen turvin. Kuvataiteilijat ovat perinteisesti saanet pääosan ansiotuloistaan opetustöistä. Tämäkin ansiotulo on ollut viimevuosina vaakalaudalla, sillä vaatimukset taideopettajien pedagogisesta koulutuksesta ovat tulleet useissa oppilaitoksissa pakolliseksi. Monet taiteilijat saadakseen opettajapätevyyden, joutuvat hajottamaan itseään taiteellisentyön, opetuksen ja monivuotisen opiskelun välillä. Miten esim. perheellinen taiteilija voi selviytyä näiden vaatimusten edessä?